TopNavi

Avainsana-arkisto | vaalit

08.05.2015Ajankohtaista, Blogi, Etusivu

Blogi: Vasemmisto kompuroi Euroopassa

Työväenliikkeen parissa on tullut laajoja pettymyksiä viime viikkoina. Kotimaassa koko vasemmisto otti lähes katastrofaalisen tappion eduskuntavaaleissa ja hallitusneuvotteluihin lähdetään Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten muodostamalla pohjalla. Samaan aikaan Ison Britannian parlamenttivaaleissa naapuripuolueemme Labour on kokemassa jälleen uuden tappion Toryja vastaan. Vaikka edellistä Toryjen kautta leimasivat julkisen terveydenhuollon leikkaukset ja mm. lukukausimaksujen röyhkeän noston aiheuttamat mellakat, ei se liiemmin näy vaalipaikoilta kerätyn tilaston kannatusmäärissä. Lue lisää →

Blogi

Vaalien jälkeen

SONKin puheenjohtajan Sarita Niemen kolumni.

Jälleen on yhdet vaalit käyty. Jokainen ehdokas ja vaalityötä tehnyt ansaitsee tässä vaiheessa suuren kiitoksen demokratian edistämiseen antamastaan vapaa-ajasta, vaalituloksesta riippumatta. Kiitos sinulle, joka askartelit ehdokkaan esitteitä kiinni kampanjaruusuihin, liimasit  tämän numeroa tulitikkuaskeihin, kiersit kaikki lähialueen kerrostalot luukuttamassa esitteitä, heräsit aikaisin lauantaiaamulla keittämään kahvia vaalitilaisuuteen, juttelit satojen ihmisten kanssa näille tärkeistä asioista ja äänestämisestä. Kiitos!

Edellä kuvattu tuhansien ja taas tuhansien ehdokkaiden, näiden tukiryhmien ja muiden puolueaktiivien valtava voimainponnistus kulminoitui jälleen kerran jännittävään sunnuntai-iltaan, joka lopulta päätyi tarjoamaan enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miksi Kokoomus on edelleen maan suurin kuntapuolue verrattain selkein numeroin? Miksi Perussuomalaisten jytky jäikin lähinnä tussahdukseksi? Minkä takia nuoret ehdokkaat menestyivät varsin hyvin muualla Suomessa, mutteivät pääkaupunkiseudulla? Ja ennen kaikkea, miksi äänestysprosentti jäi historiallisen matalaksi?

Aloitetaan äänestysprosentista. Kun kauniit syyspäivätkään eivät saaneet kansaa liikkeelle ja äänestämään, missä on vika? Eivätkö puolueet vaalityöstä huolimatta kuitenkaan onnistuneet tulemaan kansalaisen tasolle ja motivoimaan häntä äänestämään? Vai kokeeko moni kuntalainen paikallisen päätöksenteon merkityksettömäksi tai liian etäiseksi? Varmasti syitä on monia. On peiliin katsomisen paikka – minulla, sinulla, meillä kaikilla. No mitä sitten olisi voitu tehdä toisin, jotta kuntalaiset olisi saatu uurnille? Ihmelääkettä tähän ei ole, mutta jostain se silti pitää keksiä ennen seuraavia vaaleja vuonna 2014. Alhainen äänestysprosentti uhkaa demokratian legitimiteettiä, kun vain enää vähän yli puolet kansalaisista äänestää. Mitä tekee toinen puoli? Emme tiedä. Juuri siksi onkin erityisen tärkeää, että vaaliton ensi vuosi käytetään tehokkaasti demokratian edistämiseen yli puoluerajojen. Yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja osallisuudesta täytyy tehdä mielekästä ja kiinnostavaa, vaikka se tarkoittaisikin joidenkin perinteisten toimintatapojen muuttamista. Etenkin nuoret sukupolvet on saatava mukaan, sillä vaali vaalilta olemme lähempänä tilannetta, jossa maan asioista päättävät vain eläkeläiset – siis ne sukupolvet, jotka äänestävät, ja joille vaaliuurnalla käyminen on kunnia-asia.

Auttaisiko nuorten yhteiskunnallisessa aktivoimisessa se, että näissä vaaleissa nuorten valtuutettujen määrä nousi monella paikkakunnalla selvästi, ja että nuoret ehkä näin kokisivat tulevansa kuulluiksi? Varmasti. Nuoria ei kuitenkaan saada mukaan taikatempuilla, vaan pitkäjänteisellä työllä ja hyvillä tyypeillä. Erilaisilla lähestymistavoilla, uusilla ideoilla. Se, kun kuulee jonkun nuoren sanovan ”hei, sä et oo yhtään sellanen tyypillinen poliitikko” on ainakin omasta mielestäni suuri kohteliaisuus: silloin tuntee onnistuneensa tekemään jotain sellaista, mistä moni haaveilee – murtaneensa yhden nuoren ihmisen käsityksen siitä, että poliitikot ovat tylsiä, kuivia ja etäisiä.

Nuoria, alle 30-vuotiaita demareita oli ympäri maan ehdolla lähes 600. Tässä vaiheessa ei vielä ole tarkkaa lukua siitä, kuinka moni heistä pääsi läpi. Eilisiin Facebook-päivityksiin ja vaalien tulospalveluseurantaan perustuen veikkaan kuitenkin että aika moni. Monessa kunnassa oli näissä vaaleissa selvästi tilausta nuorille nousijoille monen kokeneemman kuntapoliitikon siirtyessä emerituskerhoon, minkä huomasivat myös äänestäjät. Oli hienoa seurata, kuinka ääntenlaskun valmistuessa varmistuneita nuoria demarivaltuutettuja alkoi tupsahdella eri puolilla Suomea. Niin, paitsi pääkaupunkiseudulla. Täällä tilanne nuorten demareiden osalta oli suoraan sanoen surkea. Vaikka moni nuori ehdokas teki huikean kampanjan, ei työ näkynyt merkittävinä äänisaaliina. Tämä johtuu tietysti osin siitä, että pääkaupunkiseudun suurissa kaupungeissa on jo lähtökohtaisesti paljon vaikeampaa tehdä itseään tunnetuksi ja saada omia ajatuksiaan näkyviin, kuin vaikkapa jossain maakuntien keskisuurista kaupungeista. On kyse varmasti myös siitä, että vaikkapa Helsingin kaupunginvaltuusto on viime vuosikymmenten aikana uudistunut koko ajan, eikä täällä valtuustossa ole nähtävissä sellaista kuilua suurten ikäluokkien ja nuorempien sukupolvien välillä, joka monessa pienemmässä kunnassa on arkipäivää. Yhtä kaikki tämä ei silti selitä sitä, miksi esimerkiksi nuoria, alle 30-vuotiaita kokoomuslaisia valittiin Helsingin, Vantaan ja Espoon valtuustoihin seitsemän, nuoria vihreitäkin viisi, mutta nuoria demareita vain kolme. Siinäpä mietittävää myös seuraavalle vaalikaudelle.

09.01.2013Blogi

Enemmän asiakeskustelua, kiitos

SONKin toisen varapuheenjohtajan Tommi Heinon kolumni

Eilen illan alkaessa kääntyä yöksi presidentinvaalien lopulliset tulokset varmistuivat. Kokoomuksen Sauli Niinistö on järjestyksessä maamme 12. presidentti. Tulos ei varmastikaan tullut kovinkaan monelle aktiivisesti politiikkaa ja presidentinvaalikilpaa seuranneilla mitenkään yllätyksenä. Niinistö oli jo ennen kilvan alkua selkeä gallup-suosikki ja vaikka erot hieman tasoittuivatkin kilpailun edetessä ja vaalitenttien alkaessa, niin asetelma oli jo ennakkoon Niinistö vastaan muut, jossa suurin mielenkiinto keskittyikin siihen kuka vastaehdokkaista tulee haastamaan ennakkosuosikin toisella kierroksella. Tämä asetelma tarjosikin ehkäpä vaalien mielenkiintoisimman kysymyksen.
Tiukan taistelun pääsystä toiselle kierrokselle Niinistö haastamaan ”voitti” Vihreiden Pekka Haavisto, joka päihitti kisassa Keskustan Paavo Väyrysen. Näin toisella kierroksella ei nähtykään taistelua perinteisen oikeisto-vasemmisto-akselin välillä, vaan ehdokkaiden eroja alettiin hakea ennen kaikkea arvomaailmasta, mutta myös yksityiselämän puolelta. Haaviston seksuaalinen suuntautuminen oli jo toki noussut puheenaiheeksi ensimmäisellä kierroksella, mutta toisella kierroksella sen rooli julkisessa keskustelussa alkoi jo saada naurettaviakin piirteitä, kun presidenttiehdokkaan puolison ulkopoliittisia vaikutuksia spekuloitiin laajasti niin iltapäivälehdissä kuin internetin keskustelupalstoillakin.
En usko että Haaviston parisuhde oli millään muotoa vaalien ratkaiseva tekijä, mutta sen saama suuri julkisuus valotti osin suomalaisen poliittisen keskustelukulttuurin pintapuolisuutta. Moni jäi toivomaan medialta selkeämpiä arvioita ehdokkaiden poliittisista linjauksista ja vahvempaa asiakeskustelua, joka olisi tuonut ehdokkaiden politiikan erot selkeämmin näkyville. Tämä keskustelu olisi myös avannut maamme ulkopoliittista linjaa ja roolia globaalissa politiikassa kansalaisille huomattavasti paremmin ja antanut ihmisille selkeitä kiinnekohtia niihin voimakkaisiinkin globaalin politiikan muutoksiin, joita uusi vuosituhat on tuonut tullessaan. Samalla se olisi nostanut ihmisten kiinnostusta ja tietämystä politiikasta. Nyt suurimman roolin keskustelussa sai ehdokkaiden yksityiselämä.
Kaikki ehdokkaat tekivät kuitenkin hyvän ja tasapainoisen kampanjan ja tästä onnittelut heille kaikille. Väistyvä presidentti Halonen jättää seuraajalleen hyvän ja kestävän ulkopoliittisen perinnön, jota myös meidän kaikkien on syytä vaalia.Aurinkoista kevään jatkoa ja syvällisiä poliittisia asiakeskusteluja kaikille.
Blogi

Minä vastustan!

SONKin liittohallituksen jäsenen Pekka Tuurin kolumni

Presidentin vaalien finaali on puolivälissä. Oma ehdokkaamme Paavo Lipponen pääsi urheilutermein pistesijoille. Olen esiintynyt kokoajan Lipposen leima otsassa, koska olen julkidemari. Olen ottanut vastaan iskuja ihmisiltä, jotka ajattelevat asioista toisin ja kääntänyt heille toisenkin posken oman ehdokkaani puolesta. Tappio ei haittaa, koska keskityin omaan tekemiseen ja omaan ehdokkaaseen. Minusta se oli parempi vaihtoehto kuin haukkua toisten ehdokkaita vanhoiksi kurpiksi tai eläkkeelle joutaviksi seniileiksi. Finaaliin pääsivät kaksi hyvää ja erilaista ehdokasta, Pekka Haavisto ja Sauli Niinistö.

Finaalia kohti tunnelma on tiivistynyt. On ilo seurata kummankin ehdokkaan, ja heidän tukijoidensa kampanjointia. Mikään ei ole tällaiselle demokratian kohurakkaalle palkitsevampaa kuin nähdä tuhansia ihmisiä innostuneena vaaleista. Vilkkaalla keskustelulla on kuitenkin varjopuolensa: toisen ehdokkaan vastustaminen. Kilpakumppania saa kritisoida hänen mielipiteistään, jos perustelee oman vastanäkemyksensä. Pankkihirviöksi tai harmaaksi hintiksi haukkuminen ei kuitenkaan ole mitenkään asiallista tai poliittisesti korrektia. Snägärijonossa vaalikeskustelun laatu on laittoman huonoa.

Tuntuu, että nämä vaalit ovat vasta lämmittelyä vastustamiselle. Kohta Mari Kiviniemi aloittaa laajan kampanjansa sosiaalisessa ja epäsosiaalisessa mediassa. Kampanjan nimi on: Minä vastustan kuntauudistusta vastustamisen ilosta. Virkamiehet valmistelevat tulevaisuuden haasteita kestävää kuntamallia. Kiviniemi vastustaa sitä, että sinipuna keksisi jonkun ratkaisun harvaan asutun ja ikääntyvän Suomen hyvinvointipalvelujen pelastamiseksi. Taivas varjele, jos sieltä tuleekin aivan upea ja kertakaikkisen mahtava esitys, johon kaikkien pitäisi voida olla tyytyväisiä. Mari Kiviniemi varmaan vastustaisi silti. No ei tietysti ole kehumista meillä demareillakaan. Vastustimmehan mekin oppositiossa melkein kaikkea, ja nyt hallituksessa emme osaa viestiä mitään kansankielistä luottamusta. Milloin tämä opposition kirous ja katkeruus päättyy ja voimme perustellusti kritisoida toistemme esityksiä ja käydä hyvän rakentavan keskustelun. Ketään ei kiinnosta demokratia mikä on ennalta arvattavaa. Kauniit ja rohkeat on sitä varten.