TopNavi

Avainsana-arkisto | perustulo

28.11.2015Ajankohtaista, Etusivu, Kannanotot

SONK: Perustulolla kohti parempaa toimeentuloa

Suomen nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on monimutkainen ja byrokraattinen. Eri tuet ja hakuperusteet vaativat perehtymistä ja aikaa tuen hakijoilta. Erityisesti moni opiskelija tuskailee tulorajojen ja omien tulojen optimoinnissa, sekä joutuu vuosittain palauttamaan tukia pahimmillaan perinnän kautta.

Sosialidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry kannattaa sosiaaliturvassa askelta kohti perustuloa, jossa saatavan tuen määrä kuukausittain on vakio jokaiselle kansalaiselle. Omat tulot eivät vaikuta perustulon perusosan määrään, vaan ansiotuloverotus leikkaa ansioita tasaisesti kannustinloukkuja luomatta. Tarveharkintaisen asumistuen säilyttämisen avulla perustulojärjestelmä ottaa erilaiset elämäntilanteet huomioon. Lue lisää →

09.10.2014Blogi, Etusivu

Perustulo – testaamaton ratkaisu?

Perustulo ajatus on noussut keskusteluun ensimmäisen kerran jo 1800 luvun alussa. Tämän jälkeen se on noussut keskusteluun kaikkialla maailmassa eri toimijoiden ja aatteiden näkökulmasta. Viimeisimpänä Keskustan Juha Sipilä (10.9.2014) ehdotti paikallisia perustulokokeiluja Suomeen. Vastaavia ehdotuksia on tullut julkisuuteen myös aiemmin. Tästä huolimatta mallia ei ole sovellettu kokonaisvaltaisesti käytännössä missään kapitalistisessa länsimaassa, mikä vääjäämättä herättää vain yhden kysymyksen. Miksi ei?

Lue lisää →

Blogi

Perustulo ja pätkäduunit

SONKin liittohallituksen jäsenen Otto Könkään kolumni.

Suomen medioissa on viime aikoina käyty vilkasta keskustelua perustulosta, vastikkeettomasta kaikille maksettavasta sosiaalietuudesta. Vihreiden alulle panema ajatus sosiaaliturvan uudistamisesta perustulomalliseksi on saanut kannatusta kaikkien puolueiden piirissä, ja Vasemmistonuorissa vaaditaan räväkästi kaikille tonnia kuussa.

Nykyisen sosiaaliturvan korvaamista perustulolla perustellaan kahdella argumentilla: nykyjärjestelmän monimutkaisuudella sekä kannustinloukuilla, jotka estävät ihmisiä ottamaan vastaan lyhyitä keikkatöitä tukien menettämisen pelossa.

Ensimmäinen perustelu on siinä mielessä hataralla pohjalla, että nykyistä sosiaaliturvaa on aivan mahdollista uudistaa sellaisenaan, korvaamatta sitä kokonaan uudella systeemillä. Sosiaaliturvan mutkikkuus tunnustetaan laajalti kaikissa puolueissa, erimielisyyttä on vain korjausten tavoista. Tätä pattitilannetta perustulo ei laukaisisi mitenkään, sillä Vasemmistoliitolla, vihreillä ja Kokoomuksella on kaikilla omat tyystin erilaiset näkemyksensä perustulon järjestämisestä, ja muut puolueet ovat skeptisiä koko hankkeen suhteen. Onkin epätodennäköistä, että mikään puolue saisi omaa perustulomalliaan ajettua läpi sellaisenaan, vaan lopputulos olisi jonkinlainen pitkän sorvaamisen seurauksena syntyvä kompromissi. Vasemmistoliiton ja vihreiden perustulomalleihinsa kytkemä verotuksen progressiivisuuden kasvattaminen tuskin kävisi Kokoomukselle, ja vastaavasti Kokoomuksen piirissä esitetty perustulon määrä olisi liian pieni vihreille ja vasemmistolle. Lienee yksinkertaisempaa lähteä remontoimaan jo olemassa olevaa järjestelmää, kuin laatia tilalle kokonaan uusi.

Tärkeämpi argumentti perustulon puolesta on, että se mahdollistaisi pätkätöiden vastaanottamisen ilman pelkoa tarveharkintaisten tukien menettämisestä. Pätkätyöt nähdään perustulokeskustelussa joko tulevaisuuden ratkaisuna tai välttämättömänä pahana, johon sosiaaliturvajärjestelmä on sopeutettava. Pätkätyö ei kuitenkaan ole tulevaisuutta eikä välttämätön. Se on yksinkertaisesti paha.

Etenkin porvaripuolueiden piirissä hellitään ajatusta tulevaisuuden työmarkkinoista, joilla me kaikki sinkoilemme ympäriinsä hyperdynaamisina start up –sähköjäniksinä, innovoimme minkä kerkeämme ja saamme valtavat kiksit vaihtuvista duuneista. Sori, Kokoomus ja vihreät, mutta kukaan ei halua elää maailmassanne. Vähänkin mediaseksikkyyteni menetyksen uhallakin väännän tämän nyt rautalangasta: me ihmiset pidämme varmuudesta ja jatkuvuudesta. Me pidämme siitä niin paljon, että Akavan vuonna 2009 teettämään työelämässä jaksamista koskevaan kyselyyn vastanneista ylivoimainen enemmistö piti varmuutta työsuhteen jatkuvuudesta tärkeimpänä työhyvinvointia edistävänä tekijänä. Vähäisin tekijä oli työtehtävien muuttaminen. Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n mukaan määräaikaisissa työsuhteissa olevista 78 prosenttia toivoo vakituista työsuhdetta. Näin siis Akavassa, jonka edustamien korkeasti koulutettujen pitäisi porvarien päiväunissa olla juuri niitä kaikkein dynaamisimpia uuden ajan työmarkkinoiden airuita. SAK:n aloilla tulokset olisivat todennäköisesti vieläkin selkeämmin pätkätyövastaisia.

Pätkätyö ei siis ole kivaa, mutta onko se väistämätön kehityssuunta, jota vastaan on turha rimpuilla? Ei. Pätkätyöyhteiskunta on menneisyyttä, kiitos työväenliikkeen. Meidän ei tarvitse kuin katsoa reilu sata vuotta taaksepäin löytääksemme pätkätyöyhteiskunnan, jossa ihmiset menivät aamulla tehtaille, työmaille ja satamiin katsomaan, oliko sinä päivänä töitä tarjolla, vai oliko mentävä nukkumaan nälkäisenä. Sitovat työsopimukset ja inhimilliset työehdot ovat työväenliikkeen saavutuksia, joilla lukemattomia ihmisiä on autettu epävarmuuden löysästä hirrestä tilanteeseen, jossa tulevaisuuden suunnittelu ja oman elämän hallinta on mahdollista. On törkeää vedätystä, että näitä rakenteita ollaan nyt purkamassa historiallisen edistyksen nimissä.

Pätkätöissä ei ole mitään uutta, edistyksellistä eikä hienoa. Työntekijän näkökulmasta ne lisäävät epävarmuutta sekä vähentävät työntekijöiden yhteenkuuluvuutta tekemällä työyhteisöistä väliaikaisia porukoita, joissa ihmiset eivät välttämättä edes opi toistensa nimiä. Tämänkö vuoksi meidän siis tulisi heittää sosiaaliturvamme romukoppaan? Sopeutuaksemme historialliseen takapakkiin, jota kukaan ei edes halua? On hyvä, että keskustelua sosiaaliturvasta käydään. Olisi kuitenkin kiva kuulla perustulon lobbaajilta vähän parempia perusteluja.

Blogi

Sosiaaliturva kaipaa välimallin visiota

SONKin liittohallituksen jäsenen Lassi Vainion kolumni

Viime aikoina keskustelu sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisesta erilaisten kansalaispalkkamallien pohjalta on käynyt vilkkaana. Suomen Kuvalehti julkaisi taannoin jutun aiheeseen liittyen (http://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/perustulo). Sosialidemokraatteja on usein soimattu yksiselitteisen negatiivisesta suhtautumisesta perustulomalleihin.

Perustulon kannattajat perustelevat näkemystään useimmiten sillä, että perustulo poistaisi nykyiseen sosiaaliturvaan liittyviä kannustinloukkuja ja helpottaisi pätkätyöläisten asemaa. Perustulon vastustajat ovat kuitenkin aivan aiheellisesti huolissaan tämän kaikille maksettavan vastikkeettoman tulonsiirron rakenteellisista vaikutuksista. Perustulo sementoisi silpputyön yleisesti hyväksytyksi työmarkkinoiden ominaispiirteeksi sekä kannustaisi työnantajia matalapalkkatyön teettämiseen. Perustulon vaikutuksista työn tarjontaan ei myöskään ole olemassa kattavia laskelmia (ks. esim. http://ollikarkkainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97551-perustulon-vaikutukset-ty%C3%B6nteon-kannustimiin).

Kansalaispalkkamallit ovat sosialidemokraateille poliittisesti ongelmallisia, sillä retoriikan tasolla oikeisto ja laitavasemmisto näyttävät niistä keskustellessaan löytävän toisensa. Tässä keskustelussa demarit uhkaavat jäädä paitsioon puolustaessaan vallitsevan järjestelmän toimivia puolia ja esittäessään siihen pieneltä tuntuvia parannuksia, siinä missä perustulon kannattajat näyttäytyvät rohkeina rakenteellisilta uudistajina.

On kuitenkin syytä muistaa, että käytännön sosiaalipoliittisissa ratkaisuissa vasemmisto-oikeisto-jako ei häviä minnekään. Esimerkiksi istuvan hallituksen toteuttama perusturvan huomattava korotus ei olisi ollut mahdollinen ilman sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton yhteistyötä. Lisäksi jopa vihreiden ja vasemmistoliiton esittämät perustulomallit ovat rahamääräiseltä tasoltaan hyvin kaukana toisistaan – vasemmistonuorten perustulokampanjan ja perustulolla flirttailevien kokoomuslaisten näkemyksistä puhumattakaan.

Kritiikki nykyisen sosiaaliturvan byrokraattisuudesta, jälkeenjääneisyydestä 1980-luvun rakenteisiin, oletukseen täystyöllisyydestä ja pitkäaikaisten, vakituisten työsuhteiden määrittämistä työurista on otettava vakavasti. Sosialidemokraattinen vastaus tähän kritiikkiin ei kuitenkaan ole perustulo. Meidän tulisi esittää uusi vaihtoehto vastikkeellisen ja vastikkeettoman sosiaaliturvan välimaastosta, jossa työn merkitys säilyy, mutta myös työmarkkinoiden muutos huomioidaan. Tervetullut keskustelunavaus oli esimerksiksi Ville Kopran blogiteksti ”työn perustulosta” (http://villekopra.fi/2011/12/25/tyon-perustulo/).

Nyt kaivataankin vilkasta ja rohkeaa keskustelua sosiaaliturvan tulevaisuuden visiosta – nykymalli ja perustulo eivät voi olla ainoat vaihtoehdot!